Oiva Syyrakki (1917–1994)

Jykevän luonnon kuvat

Etelä-Karjalan entisessä Antrean pitäjässä syntynyt Oiva Syyrakki päätyi heti armeijan käytyään sotaan Karjalankannakselle. Etulinjassa taistellut Syyrakki oli sukupolvea, joka joutui kokemaan talvisodan ideologisen murroksen ja psyykkisen kriisin omakohtaisesti. On vaikea kuvitella, kuinka raskas kokemus talvisota oli nuorelle Syyrakille, sillä välillä Kannaksen etulinjaa pitivät yllä vain muutamat loppuun ajetut taistelijat. Sodan äärimmäiset olosuhteet jättivät taiteilijaan pysyvän jäljen, ja hän palasi talvisodan aiheeseen myös maalauksissaan. Lisäksi hänen poikansa Seppo Syyrakki toimitti isän jäämistöstä löytyneistä sota-ajan päiväkirjoista teoksen Taiteilijan talvisota (Atena 2001). Helsingin Sanomissa nuoren Oiva Syyrakin päiväkirjojen luonnehdittiin lähenevän tyyliltään jopa dokumentaarista sotaromaania.

Oiva Syyrakki oli itseoppinut kuvataiteilija. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli rakennushuoltaja. Syyrakki aloitti kuvataiteellisen harrastuksensa Jyväskylän työväenopistossa Helmer Selinin (1920– ) opetuksessa. Selinin kehotuksesta Syyrakki osallistui myös Jyväskylän Kuvaamataiteellisen Kerhon kesäleireille Korpilahden Putkilahdessa. Ensimmäisen kerran Syyrakin töitä oli esillä jo Putkilahden kurssien aloitusvuonna 1948. Hänen maalauksiaan valittiin myös valtakunnalliseen Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton näyttelyyn Helsingissä vuonna 1952. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Syyrakki piti vasta vuonna 1967, eikä hän järjestänyt näyttelyitä ahkerasti jatkossakaan. Taiteilija kommentoi lakonisesti, ettei yksityisnäyttelyistä aiheutunut muuta kuin rahanmenoa.

Syyrakin nonfiguratiiviseen kauteen vaikutti merkittävästi Suomessa 1960-luvulla esille noussut informalismi. Esimerkiksi vuoden 1964 teos ”Uhrikallio” on ilmaisultaan tyypillisen informalistinen; taiteilija on muun muassa käyttänyt hiekkaa maalauksensa materiaalina. Syyrakki tunnetaan kuitenkin parhaiten esittävistä ja kantaaottavista työkuvauksistaan, joihin hän keskittyi 1970-luvulta alkaen. Rakenteellisesti vankat teokset olivat suosittuja Jyväskylän kaupungin ja yhdistysten tilojen elävöittäjiä. Merkittävä osa Syyrakin töistä on maalattu sinisen eri sävyillä, ja taiteilijan ystäväpiiri käyttikin hänen teostensa väriskaalasta käsitettä ”syyrakin sininen”. Taiteilija myönsi pitävänsä eniten esittävistä teoksista, mutta arvosti kuitenkin myös abstraktia taidetta.

 

Kai Kajander

 

Lähteet