Helmer Selin (1920– )

Taide kuuluu kaikille

Helmer Selin on yksi viime vuosisadan jyväskyläläisen kulttuurielämän keskeisimmistä vaikuttajista. Pitkän ja vaiherikkaan uransa aikana Selin on ollut todellinen taiteiden moniottelija: taidemaalari, kuvanveistäjä, pedagogi, piirtäjä, heraldikko, kirjailija. Jo kahdeksanvuotiaana hän oli kahden vaiheilla tullako arkkitehdiksi vai lääkäriksi. Taloudellisesti Selinillä ei kuitenkaan ollut koulutusmahdollisuuksia kuin Korpilahden Heinosniemen supistettuun kansakouluun; tämän jälkeen hän toimi kolme vuotta metsä- ja uittotöissä. Kiinnostus kuvataiteisiin sai Selinin kuitenkin hakeutumaan vuonna 1937 taidekouluun Viipuriin, jossa hänellä oli sukulaisia. Viipurin piirustuskoulun johtajaa Rurik Lindqvistiä Selin kuvaili hienovaraiseksi opettajaksi. Düsseldorfilaista ja ranskalaista naturalismia edustanut Lindqvist ei kuitenkaan tuntenut 1900-luvun taidesuuntauksia, ja esimerkiksi nimet Picasso ja Matisse Selin kuuli vasta Jämsässä vuonna 1944.

Selin ilmoittautui vapaaehtoisena puolustusvoimiin syksyllä 1939. Hänen varusmiespalveluksensa jatkui talvisodan jälkeen, ja hän kotiutui vasta keväällä 1941. Selin toimi myös jatkosodassa partiomiehenä ja tunnustelijana, ja hänet tunnettiin pelottomana, itsenäisenä taistelijana. Jo tuolloin nuoren Selinin omapäinen luonne asetti hänet vastahankaan upseeriston kanssa; hän tahtoi suorittaa tehtävänsä oman harkintansa mukaan ja kaiken vastuun kantaen. Hyvänä esimerkkinä Selinin tinkimättömyydestä hänen kerrotaan ärähtäneen silloiselle komppanianpäällikölle: ”Minä menen kyllä vaikka kuolemaan, mutta tahdon itse valita jalanjäljet, joita myöten sinne kuljen.” Selin haavoittui sodissa kahdesti.

Jatkosodan jälkeen paluu siviiliin ei ollut helppoa. Selin kuvaili, kuinka hänen tavoittelemansa ammatti tuntui sotien hävityksen jälkeen mahdottomalta. Miestappiot ja materiaaliset menetykset olivat karvaat: ”Tuntui että juuri parhaat, he, jotka kovan paineen sattuessa uskalsivat ottaa vastuun ja pyrkivät tekoihin, oli sota pyyhkäissyt pois.” Selin makasi sängyssä kokonaisen kuukauden miettien tulevaisuuttaan. Lopulta hän päätyi pohtimaan suomalaisen kuvataidekoulutuksen tilaa. Sanottiin, että Suomen taide oli sukupolven jäljessä kansainvälisistä suuntauksista. Selinin mukaan kyse ei ollut ammattipätevyyden vaan tiedon puutteesta, ja hän ryhtyikin antaumuksella jakamaan omaa tietoaan etenkin niille kuvataideharrastajille, joilta sota oli vienyt koulutusmahdollisuudet. Uransa aikana Selin on pitänyt yhteensä tuhansia oppitunteja ilman korvausta, ja lisäksi työskennellyt vapaaehtoisena taidekurssien organisoijana, läänin taidetoimikunnan jäsenenä, kilpailujen arvostelijana, sekä näyttelyjen kokoajana, rakentajana ja esittelijänä.

Omassa taiteellisessa tuotannossaan Helmer Selinin keskeisiä teemoja ovat olleet maisema ja luonto. Varhaisimmat teoksensa hän teki 40-luvun alussa; etenkin sota-aikana hänen työnsä kuvastivat usein sodan kauhuja. Selin tuli täysin tuntemattomana esille vuonna 1945 pitämässään näyttelyssä Jyväskylässä. Lehdistössä kirjoitettiin uudesta, välittömästä kuvataiteilijasta, jolla oli läheinen yhteys luontoon ja sen ilmiöihin. Selin ei kuvannut maisemaa perinteisen realismin keinoin, vaan suosi ajan muiden nuorten kuvataiteilijoiden tavoin ekspressionistista ilmaisua. Selinin maalaukset ovat etupäässä öljy- ja akryyliväreillä toteutettuja; veistoksissaan hän on suosinut puuta ja betonia. Informalismi vaikutti osaltaan Selinin kehitykseen kohti nonfiguratiivista ilmaisua. Tämä tyyli huipentui 1960-luvun alussa, jota voi pitää eräänä Selinin parhaimmista jaksoista.

 

Kai Kajander

 

Lähteet