Unto Hämäläinen (1923–2003)

Taiteen ja teknologian leikkauspisteessä

Unto Hämäläinen syntyi Impilahdella, entisessä Viipurin läänissä. Hänen isänsä oli räätäli, ja perhe muuttikin pian Unton synnyttyä Lahdenpohjaan perustaakseen räätäliliikkeen. Unto Hämäläinen kasvoi perheen ainoana lapsena, sillä hänen veljensä oli kuollut vain yhdeksänvuotiaana. Talvisodan syttyessä vuonna 1939 Unton koulunkäynti keskeytyi, ja hän joutui tukemaan perhettään taloudellisesti esimerkiksi ulosottomiehen apulaisena. Kuten niin monien muiden karjalaisten, oli myös Hämäläisten perheen lopulta lähdettävä evakkoon. Hämäläiset päätyivät Jyväskylään, jossa 16-vuotias Unto sai työpaikan Valmetin Rautpohjan tykkitehtaalla. Jatkosodassa hän palveli ilmavoimissa, jossa hänen tehtävänsä oli lastata pommeja lentokoneisiin. Toimenkuva sai hänet tuntemaan syyllisyyttä sodan tuhosta, ja Hämäläisestä muotoutuikin lopulta vannoutunut pasifisti ja rauhanpuolustaja.

Hämäläinen teki ensimmäiset öljyvärimaalauksensa jo 1940-luvun puolivälissä. Tuolloin hän maalasi etupäässä maisemia Lapin erämaasta. Seuraavat kaksi vuosikymmentä muodostuivat hänen etsikkoajakseen, jolloin hän opiskeli omatoimisesti kuvataiteen perusasiat. 1960-luvulle tultaessa hän oli jo valmis vaihtamaan turvalliset ansiot rakennustyömailla taiteilijan taloudellisesti epävarmaan ammattiin. Hän oli siirtynyt 1950-luvulla abstraktiin maalaukseen, jossa värillä, valolla ja liikkeellä oli olennainen merkitys. Hämäläisen ensimmäinen julkinen esiintyminen oli Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton vuoden 1962 näyttelyssä, johon Hämäläiseltä kelpuutettiin vain yksi maalaus. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän järjesti Keski-Suomen museossa vuonna 1969 yhdessä Raimo Paavolan (1933–2006) ja Martti Sieväsen (1934– ) kanssa. Hämäläisellä oli esillä 19 maalausta, kolme esinekoostetta, sekä hänen ensimmäinen kineettinen teoksensa ”Kun vieteri katkeaa”.

Modernin taiteen näyttely ARS69 toi kineettisen taiteen laajempaan tietoisuuteen Suomessa, sillä näyttelyssä oli liikkeelle perustuville teoksille omistettu kokonainen osasto. Ensimmäisen kineettinen valoveistoksensa ”Epäsäännöllinen muuttuja” Hämäläinen teki vuonna 1970. Samaan aikaan hän tutki myös optisen illuusion tuottamista kaksiulotteisella pinnalla. Hämäläistä kiehtoi liikkeen ja syvyyden vaikutelman luominen väreillä ja muodoilla kankaalle. Hänen valoteoksensa herättivät huomiota valtakunnallisesti, ja vuonna 1972 Hämäläiselle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto. Samana vuonna Hämäläinen perusti yhdessä muiden samanhenkisten taiteilijoiden kanssa Dimensio-taiteilijaryhmän, jonka tavoitteena oli kokeellinen taide ja taiteidenvälinen ilmaisu. Ryhmän jäsenistä muita merkittäviä keskisuomalaisia taiteilijoita oli esimerkiksi Veikko Hirvimäki (1941– ).

Unto Hämäläisen tuotannossa taide ja tekniikka lomittuvat sulavasti yhteen. Käsistään taitava taiteilija käytti hyväkseen vankkaa rakennusalan osaamistaan nikkaroidessaan omakätisesti teostensa jokaisen elementin. Etenkin hänen kineettiset veistoksensa ovat usein matemaattisen tarkasti suunniteltuja. Taiteilija kuvailikin hänen teostensa varsinaisen toteutuksen olevan rutiinia; jo työn aloittaessaan hän tiesi täsmälleen, millainen teos tulisi olemaan. Hämäläisen tuotannon aiheet kumpuavat luonnosta: veden välkkeestä, kosmisista valoilmiöistä, avaruuden kauneudesta. Myös ihminen on hänen teostensa keskiössä, usein huumorin ja ironian sävyttämänä. Anarkistinen huumori tulee esille erityisesti hänen kineettisissä veistoksissaan. Hämäläisen siirtyminen maalauksesta veistotaiteeseen oli johdonmukainen, sillä taiteilija oli ollut aina kiinnostunut liikkeestä. Liikkuva taideteos koskettaa katsojaa väistämättä, sillä mobilea ei voi ohittaa kiinnittämättä siihen huomiota. ”Tavallinen taulu ei ota sillä tavoin hihasta kiinni”, taiteilija itse tuumi.

Kai Kajander

 

Lähteet