Kimmo Jylhä (1939–2002)
Inhimillisen puolestapuhuja
Kulttuurin 1960-luvulla läpäissyt politisoituminen johti myös taiteissa aikaisempaa yhteiskuntakriittisempään otteeseen. Edellisellä vuosikymmenellä alkunsa saanut pop-taide teki kansainvälisen läpimurron 60-luvun puolivälissä. Samaan aikaan alkoi myös tamperelaissyntyisen Kimmo Jylhän kuvataiteellinen ura. Hän oli ensimmäisiä pop-taiteen edustajia Suomessa. Taiteilijana hän oli itseoppinut, ja hän työskenteli sanomalehti Keskisuomalaisessa valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä.
Jylhän taiteellinen ensiesiintyminen oli Jyväskylässä vuonna 1966. Hänen heleät ja värikkäät teoksensa saivat nopeasti aikaan ilmiön, jota Helsingissä luonnehdittiin Keski-Suomen taiteen pieneksi pop-myrskyksi. Popin tyylillä Jylhä toteutti esimerkiksi kriittisen maalaussarjan Vietnamin sodasta. Vaikka hänen teoksensa kommentoivat terävästi aikansa ilmiöitä, hänen tuotantonsa ei kuitenkaan ole aikaan sidottua. Jylhän kuvataiteen keskeiset teemat – nälän, sodan ja pakolaisuuden ongelmat, sekä yksilön alistuminen ja pyrkimys vapauteen – ovat tänään merkityksellisempiä kuin koskaan. Jylhän tuotantoa voidaan perustellusti luonnehtia yhtä aikaa ajattomaksi ja ajankohtaiseksi.
Pienen ihmisen puolustaminen säilyi Jylhän taiteen keskeisenä teemana läpi hänen vaiherikkaan taiteilijanuransa. 1970-luvulla hän siirtyi pop-taiteesta valokuvarealismiin, ja seuraavalla vuosikymmenellä surrealistisväritteisiin maisemanäkymiin. Jylhä oli taiteilijana ensisijaisesti kokeilija, joka etsi jatkuvasti uusia ilmaisumuotoja, eikä tyytynyt tuotannossaan vain yhteen tyylisuuntaan. Maalaustaide oli Jylhälle sanomalehtityön vastapainoa, jos kohta työ ja harrastus myös tukivat toisiaan. Keskisuomalaisen valokuvaajana Jylhä pääsi seuraamaan kuvankäsittelyn valtavaa kehitystä, ja viimeisinä vuosinaan hän teki muun muassa laajan sarjan tietokonegrafiikkaa.
Kai Kajander
Lähteet
- ”Inhimillisen puolestapuhuja”. Keskisuomalainen 15.1.2005
- ”Jylhää poptaidetta muistellen”. Jyväskylän ylioppilaslehti 15/2004.