Kaarina Katainen (1936– )

Kappale luonnon todellisuutta

Kaarina Kataista voi hyvällä syyllä luonnehtia putkilahtelaiseksi niin kuvataiteilijana kuin yksityishenkilönä. Hän osallistui alle kaksikymmenvuotiaana koululaisena Helmer Selinin (1920– ) johtamalle Korpilahden Putkilahden kuvataidekurssille vuonna 1954. Katainen otti osaa kesäleireille myös jatkossa vuosina 1956–57, jolloin kurssit olivat jo siirtyneet Korpilahden kirkonkylään. Katainen tutustui kesäleireillä tulevaan aviomieheensä Helmer Seliniin, ja avioitui tämän kanssa vuonna 1964. Samalla Katainen myös muutti pysyvästi Putkilahdelle.

Osallistuessaan kesäleireille Katainen luki kieliä ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Kuvataidekurssien seurauksena taiteilijan urasta tuli Kataisen pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Vuosina 1956–59 hän opiskeli kuitenkin kuvaamataidon opettajaksi Taideteollisessa oppilaitoksessa, sillä pelkän taiteilijantyön varaan jättäytyminen ei ollut taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto. Katainen opetti kuvaamataitoa aina vuoteen 1973 asti, jolloin Suomi oli siirtymässä kansakoululaitoksesta peruskoulujärjestelmään. Vakituisesta työstä ja tuloista luopuminen oli suuri elämänmuutos. Päätös vaikutti suoraan myös Kataisen materiaalihankintoihin ja teosten kokoon.

Katainen on käynyt läpi monia kausia pitkän taiteilijanuransa aikana. Hänen 60-luvun abstraktista tyylistään on hyvänä esimerkkinä sekatekniikalla vuonna 1968 toteutettu ”Kesän muisto”. Kenties parhaiten Katainen kuitenkin tunnetaan metalligrafiikasta ja etenkin puupiirroksesta, joita taiteilija on harrastanut 80-luvulta lähtien. Katainen oli tutustunut taidegrafiikan teoriaan jo opiskellessaan Taideteollisessa oppilaitoksessa, mutta käytännön kokemus sai odottaa vielä kaksi vuosikymmentä. Vuonna 1978 Jyväskylässä aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen kunnallinen grafiikan paja, jossa Katainen saattoi perehtyä grafiikan menetelmiin. Tekniikan ja materiaalin vaihtuessa myös Kataisen tyyli muuttui esittävämmäksi.

Väripuupiirroksissaan Katainen yhdistää suomalaisen realistisen maalausperinteen kansainväliseen väriä ja luonnon vaikutelmaa korostavaan maisemakuvaukseen. Väri ja valo määräävät hänen teostensa kokonaissommittelun. Kataisen teoksia voi syystä kutsua kuukausikuviksi, sillä hänen luontokuvauksensa ovat uskollisia vuodenkierrolle. Etenkin talvi on näkyvällä tavalla edustettuna hänen tuotannossaan. Värinäkemyksensä ohjaamana Katainen pelkistää maisemasta pois kaiken ylimääräisen – eräissä akvarelleissaan ja puupiirroksissaan hän on hylännyt myös horisonttiviivan ja tarkentanut katseensa luonnon yksityiskohtiin.

 

Kai Kajander

 

Lähteet

 

Teokset näyttelyssä

Istuva
1957
maalaus; öljy
59×45