Veikko Koskinen (1930– 2011)

Taiteilija ja puuseppä

Veikko Koskinen koki noin 10-vuotiaana jotain aivan erityistä kotikaupungissaan Tampereella. Aamuauringossa paistatteleva maisema synnytti voimakkaan elämyksen, joka konaisvaltaisuudessaan sysäsi hänet taiteen maailmaan niin voimakkaasti, että Koskinen on kertonut taiteilijuutensa alkaneen tästä hetkestä. Poika-aikoina piirtäminen kaveriporukassa muodostui tärkeäksi ja siitä jäi Koskiselle tapa ilmaista itseään. Tämä ehkä osaltaan kertoo myös sota-ajan lapsien mahdollisuuksista harrastaa. Nuorena Koskista kiinnostivat useat taiteen alat kuten elokuvat, kirjallisuus, valokuvaus ja teatteri. Mutta kokeiltuaan teatteritaiteen sosiaalista puolta, hän huomasi sittenkin kuvataiteilijan yksinäisyyden sopivan parhaiten.

Ruovedellä syntynyt Koskinen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Vuosina 1954–1957 hän opiskeli Tampereen työväenopiston piirustus- ja maalausluokalla, mutta varsinaiselta ammatiltaan hän oli puuseppä. Koskisen mukaan taiteilijan on jopa välttämätöntä hankkia jokin käsityöammatti, joka kehittää selvemmän muototajun. Koskisen hidas, ajattelutyötä vaativa ja täydellisyyteen pyrkivä tekeminen ei taannut hänelle ja perheelle elantoa, joten hän työskenteli puuseppänä. Taiteilijan lahjakkuus hänessä kuitenkin näkyi jo selvästi, sillä ollessaan töissä Tampereella pienessä puusepän verstaassa, verstaan omistaja halusi kustantaa Koskiselle opintomatkan Pariisiin. Keuruulle Koskinen muutti vaimonsa kanssa, joka toimi siellä kunnan kätilönä. Vaimon ollessa töissä Koskinen teki aluksi rakennuksilla töitä ja hoiti välillä perheen lapsia, kunnes hän sai vakituisen työpaikan Keuruun Kalettoman pioneerivarikon varastolta varastonhoitajana.

Koskinen oli osallistunut Tampereen -työväenopiston kevätnäyttelyihin jo opiskeluaikanaan ja ensi kertaa hän osallistui Jyväskylän taiteilijaseuran näyttelyyn 1959. Kritiikki ei hänen teoksiaan kiittänyt. Teoksia moitittiin paperileikkauksen omaisiksi. Sekoitettiinpa hänen nimensäkin Kososeksi. Mutta juuri näihin aikoihin Koskinen etsi omaa tyyliään. Omien sisäisten taistelujen lisäksi ympäristö ja ystävät painostivat häntä helpommin omaksuttavaan suuntaan. Esittävän taiteen tekemisestä oli kuitenkin erittäin vaikea luopua.  Lopullinen oman tyylin löytyminen, konstruktiivisesti muotoillut abstraktiot, kesti melkein 15 vuotta.

 

Jaana Oikari

 

Lähteet