Raimo Paavola (1933–2006)

Vastakkainasettelun harmonia

Sotavuodet jättivät lähtemättömän jäljen kuvataiteilija Raimo Paavolaan. Hänen isänsä, maatyömies Valtter Paavola, kaatui jatkosodassa vuonna 1941. Taloudellisesti kestämättömässä tilanteessa äiti Hilja joutui lähettämään nuoren Raimon ja hänen sisarensa Armin sotalapsiksi Ruotsiin. Lisäksi Paavolan perheen vanhin lapsi Kauko menehtyi tapaturmassa vuonna 1943. Raimo Paavola kuvasi myöhemmin tätä ajanjaksoa elämässään kylmäksi ja itkunsekaiseksi. Sodan päätyttyä Paavolat muuttivat Keuruulle, jossa Hilja Paavola avioitui uudelleen. Raimo jatkoi kansakoulua, vaikka jo unohdetun suomen kielen uudelleen oppiminen tuotti vaikeuksia. Tästä huolimatta Paavola suoritti kansakoulun loppuun hyvin arvosanoin, ja hänen jo varhain puhjenneesta kuvataiteellisesta lahjakkuudestaan oli merkkinä piirustusarvosana 10.

Paavolan äidin suhtautuminen hänen lapsensa taiteellisiin pyrintöihin oli myönteinen ja kannustava. Paavola kävi kirjekurssin ABC-piirustuskouluun ja sai lisäksi opetusta kuvanveistäjä Kaarlo Immoselta. Hän haki taideopintoihin Suomen Taideakatemiaan, ja hyväksyttiin sisään ensimmäisellä yrityksellä. Opintoaikansa 1957–1961 hän asui Helsingissä yhdessä myös Taideakatemiassa opiskelevan ystävänsä Bo Söderlundin (1935–1990) kanssa. Paavola piti taideopintojensa innostavimpana opettajana konkretistiseen ilmaisuun keskittynyttä Sam Vannia (1908–1992). Taideakatemian jälkeen Paavola toimi hetken vapaana taiteilijana, mutta siirtyi ennen pitkää opettajan ammattiin. Säännölliset tulot tekivät mahdolliseksi kokeilla eri tyylisuuntia ja tekniikoita ilman taloudellisia paineita. Paavola saattoi myös seurata omia kiinnostuksen kohteitaan vapaammin kuin niukalla elannolla olisi ollut mahdollista.

1960-luvun alussa suomalainen kuvataide oli vahvasti jakautunut kansalliseksi miellettyyn ekspressionismiin sekä kansainvälisenä pidettyyn modernismiin. Myös informalismi ja konkretismi olivat suosittuja suuntauksia. Omassa taiteessaan Paavola sovitti yhteen vapaamuotoista ja geometrista abstraktiota. Hän ei halunnut lokeroitua yksittäisen tyylisuunnan edustajaksi, ja leikittelevä kokeilu onkin tunnusomaista hänen koko taiteelliselle tuotannolleen. Paavola koki sopivimmaksi kutsua itseään yksinkertaisesti modernistiksi. Hänen maalauksensa perustuvat erityisesti vastakkainasettelulle ja kontrastin etsimiselle. Esimerkiksi hänen töissään usein toistuva rasti-elementti on vahva katseen kohdistaja, joka kumoaa pysty- ja vaakalinjat, mutta jättää jäljelle jännitteen. Paavolan pääasiallisia inspiraation lähteitä olivat luonto ja musiikki. Erityisen musiikillisia elementtejä hänen töissään ovat värikenttien abstrakti rytmitys ja soinnutus.

Paavolan teoksia oli ensimmäisen kerran esillä vuonna 1959 Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä. Seuran vuoden 1964 näyttelyssä Paavolan teos ”Sankarin muotokuva” keräsi kiitosta niin lehdistössä kuin näyttelyvierailta, ja Helmer Selin (1920– ) kutsui maalausta näyttelyn vahvimmaksi työksi. Paavola järjesti ensimmäisen yksityisnäyttelyn vuonna 1985 Keuruun taidemuseossa. Tammikuussa 2006 Paavola osallistui vielä Keuruun Taiteilijaseuran 40-vuotisjuhlanäyttelyyn, mutta ei ehtinyt nähdä näyttelyä valmiina. Diabetesta sairastanut Paavola kuoli keuhkokuumeen uuvuttamana 20. tammikuuta 2006.

 

Kai Kajander

 

Lähteet