Pentti Papinaho (1926–1992)

Humoristinen monumentaaliveistäjä

Multialaisen maanviljelijäperheen vesa Pentti Papinaho veisti puuta jo nuoruudessaan. Humoristisia karikatyyrejä tallentui lankkuihin esimerkiksi Josif Stalinista ja Kyösti Kalliosta. Taiteilija kuvaili ehtineensä hädin tuskin käydä kansakoulun kun jo joutui sotatoimiin 18 vuotta täytettyään. Maaseudun pulavuodet omakohtaisesti kokeneen nuorukaisen oli jätettävä opiskelu sodan loppuun asti. Papinaho koki jo tuolloin, että taiteilijan ammatti oli hänelle ainoa oikea tie, mutta siirtyminen puutteellisella koulutustaustalla Helsingin vaativiin taidekouluihin oli henkisesti vaativa muutos. Papinaho kuitenkin hankki itselleen vankan klassisen koulutuksen Taideteollisessa ammattikoulussa ja Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1947–1951 sekä Suomen Taideakatemiassa vuosina 1951–1952. Hänen ensiesiintymisensä oli Helsingissä seuraavana vuonna.

Leimallista Papinahon veistostaiteelle on lainalainen rytmi, joka ei jätä sijaa sattumanvaraisuuksille. Hänen tuotantoonsa kuuluu runsaasti julkisille paikoille eri puolille maata tehtyjä reliefejä ja veistoksia. Teoksen tasapainon varma hallinta teki Papinahosta luotettavan monumentaaliveistäjän, ja 1960-luvulta lähtien hänen tuotantonsa painottuukin julkiseen taiteeseen, erityisesti muistomerkkeihin. Papinahon tunnetuimpia julkisia veistoksia ovat Lahdessa vuonna 1975 paljastettu ”Hakkapeliittain kotiinpaluu”, jonka veistämiseen taiteilija käytti viisi vuotta, sekä Lappeenrannassa sijaitseva ”Rakuunapatsas” vuodelta 1982.

Julkiset teokset muodostavat kuitenkin vain osan Papinahon taiteellisesta tuotannosta. Hän suunnitteli lisäksi kymmeniä mitaleja, muun muassa Suomen Kirkkomusiikkiliitolle vuonna 1968 sekä Lahden Pursiseuralle vuonna 1976. Vastapainona hänen julkisten veistostensa monumentaalisuudelle taiteilija teki myös humoristisia pienveistoksia, jotka osaltaan jatkoivat hänen nuoruudessaan puusta veistämien karikatyyrien linjaa. Leikillisyys on yksi Papinahon tuotannon avain; vaikka taiteilija pysyi opintojensa jälkeen Helsingissä, hän luonnehti itseään vielä vuonna 1964 keskisuomalaiseksi humoristiksi. Samana vuonna hän piti Jyväskylässä retrospektiivisen näyttelyn, jonka esillä olleista teoksista Jyväskylän kaupunki osti pronssisen ”Kristus”-veistoksen vuodelta 1963.

Kai Kajander

Lähteet