Mikko Asunta (1909–92)

Pienten ihmisten suuret joukot

 

Taiteen kentän uudet suuntaukset paitsi nostavat esiin uusia tekijöitä, myös siirtävät huomion pois toisista taiteilijoista. Petäjävedellä syntynyt Mikko Asunta oli noussut esiin 1940-luvulla herkkänä luonnonkuvaajana, jonka pääasiallinen tekniikka oli vesivärityö. Abstraktisen suuntauksen rantauduttua 50-luvulla Suomeen Asunta kuitenkin esiintyi vain harvakseltaan. Hän koki turhana edustaa naturalismia nonfiguratiivisen taiteen keskellä. Hiljaiset kaudet eivät ole epätyypillisiä vanhemman taiteilijapolven edustajille abstraktin taiteen murroksessa – esimerkiksi Manu Forsblom (1926–2002) piti vuosikymmenen pituisen näyttelytauon aikana, jolloin hänelle vieras konkreettinen taide oli näkyvästi esillä suomalaisessa taiteessa. Kuten Forsblom, ei myöskään Mikko Asunta vaipunut hiljaisesti unohdukseen, vaan nousi uudelleen esille 60-luvun lopulla aseinaan uusi materiaali ja tekniikka.

Asunnan koti oli tunnettu jyväskyläläinen kulttuurikoti. Vaimonsa Elinan (1913–2011) tavoin Mikko Asunta toimi kuvaamataidon opettajana ja lehtorina taiteilijantyönsä ohessa. Hän opiskeli opettajaksi Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1931–34. Asunnan pitkän opettajan uran tuloksena syntyi vuonna 1975 julkaistu, taidegrafiikkaa käsittelevä kirja Painantaa kouluihin ja kerhoihin. Suomen kirjataiteen komitea valitsi teoksen vuoden kirjavalioihin lähetettäväksi muiden pohjoismaiden vastaavien kirjojen kanssa kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin.

Käsistään taitava Asunta oli tehnyt vesiväri- ja akvarellitöidensä ohessa muun muassa koruja puusta ja poltetusta savesta. Kuvanveistosta tuli taiteilijan pääasiallinen ilmaisukanava hänen päättäessä taiteellisen hiljaiselonsa vuonna 1969. Asettamalla pieniä ihmishahmoja sankoin joukoin pinnoille hän saattoi tutkia tilavaikutuksen aikaansaamista uusin keinoin. Hän yhdisti myös maalarin koulutuksensa muovaamiseen ja sommitteluun luomalla eheitä kohomaalauksia värjätyistä ihmisfiguureista. Taiteilija kuvaili ihmisen olleen aina hänen mielenkiintonsa pääasiallinen kohde, ja ihmishahmot nousivatkin keskeiseksi teemaksi hänen tuotannossaan. Asunta teki myös käsityöperinteestä vaikutteita ottaneita puuveistoksia, jotka hän kokosi liittämällä yhteen osia itse kehittämällään tappimenetelmällä. Tekniikan tuloksena syntyi muun muassa veistosta ja foliopainoa yhdistelevä ”Kala ja Joona” vuodelta 1969.

Taiteilijanuransa ja opetustöidensä lisäksi Asunta kirjoitti runoja, suomensi ja sepitti lauluja kuoroille sekä osallistui Mieskuoroliiton alaisten kuorojen toimintaan kolmen vuosikymmenen ajan.

Kai Kajander

 

Lähteet