Frans Toikkanen (1926–2008)

Talonpoika ja taiteilija

Frans Toikkanen oli kotoisin Mikkolan talosta Saarijärven Hoikankylästä. Kun yksinhuoltajaäiti Anna kuoli varhain vain 27-vuotiaana, pienen ”Fransun” ottivat hoiviinsa Emma-täti ja Otto-setä. Poika oppi jo pienestä pitäen taitavaksi puukonkäyttäjäksi ja puhdetöinä syntyikin lukemattomia puuesineitä. 1940-luvun alussa Toikkanen aloitti tunnetun ABC-piirustuskoulun kirjekurssina. Hän jatkoi sitä sodan jälkeen ja ryhtyi tekemään ensimmäisiä puupiirroksiaan (muun muassa Kattoja -teos vuodelta 1952) esikuvinaan Kalle Carlstedt ja Erkki Tanttu. Jyväskyläläinen taidegraafikko Olavi Viherlehto auttoi myöhemmin Toikkasta puupiirrosten teossa ja hän myös opetti Toikkasta Korpilahden kuvataidekurssilla vuonna 1956. Saarijärveläinen Toikkanen tunsi hyvin myös Tapperin veljekset ja vieraili usein Hannes Autereen ateljeessa.

Varsinainen hengenheimolainen oli kuitenkin saarijärveläinen taiteilija Väinö Rusanen, jonka yllyttämänä taiteilijanalut suuntasivat Helsinkiin taideopintojen pariin vuonna 1957. Taideakatemiasta löytyi myös Frans Toikkasen tuleva vaimo Tuula Aalto (taiteilijanimeltään Anneli Klemola). Toikkasen opettajana Akatemiassa toimi mm. Tuulikki Pietilä, joka opasti häntä mezzotintotekniikassa. Näin syntyivät ensimmäiset kissa-aiheet. Mezzotintotyöt Kissa, Karvamato ja Jänis nähtiin vuoden 1961 Nuorten näyttelyssä, josta Ateneumin taidemuseo osti ne kokoelmiinsa. Toikkasen mezzotintoille tunnusomaista oli, että traditiosta poiketen hän rouhi vain osan laattaa ja jätti näin suuren osan vedoksen kuva-alasta kokonaan valkoiseksi.

Kissoihin aiheena hän palasi kuitenkin vasta 10 vuotta myöhemmin.

Koulun jälkeen Toikkanen palasi Annelin kanssa viljelemään maata kotitilalleen Saarijärvelle ja perheeseen syntyi vuoteen 1966 mennessä kolme tytärtä. Vaikka aikaa taiteen tekemiselle jäi vain rajoitetusti, Toikkanen teki aktiivisesti puupiirroksia, joiden aiheet löytyivät läheltä: pellon reunalta tai linja-auton ikkunasta, maisemaa ja erilaisia sääoloja seuraamalla. Toikkanen oli puhtaan muodon etsijä. Näin syntyi pelkistettyjä, joskus melkeinpä abstrakteja mustavalkoisia maisema-aiheita ja kuvia luonnontapahtumista kuten sateesta, tuulesta ja valosta, joiden tarkoitus oli vangita ohikiitävä hetki. Ajan muotivirtaus informalismi ei ollut varsinaisesti Toikkasen ominta aluetta, mutta tiettyä vapautta se antoi taiteilijalle. Yksi tärkeimmistä innostajista oli sen sijaan Victor Vasarely ja hänen kineettinen taiteensa. Toikkanen oli muutenkin kiinnostunut kansainvälisestä taiteesta. Jyväskylästä lähdettiin tutustumaan Venetsian biennaaliin 1972 oikein isolla joukolla. Seurueeseen kuuluivat Toikkasten lisäksi Jorma Valkama, Helmer Selin vaimonsa Kaarina Katainen kanssa, Virpi ja Jaakko Vanas sekä Kari ja Ulla Jylhä.

Suuri muutos Frans Toikkasen elämässä tapahtui vuonna 1969, kun tilan pellot pantiin pakettiin ja oli aika varsinaisen taiteilijauran aloittamiselle. Vuonna 1970 Toikkanen palasi mezzotintoihin ja humoristisiin ja ihmisen erilaisia tunnetiloja peilaaviin kissa-aiheisiinsa. Asiaa auttoi varmasti myös ensimmäisen syväpainoprässin hankkiminen vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Tästä alkoi Toikkasen suosittujen kissateosten voittokulku. Vuoden 1972 Firenzen grafiikan biennaalissa esillä olleista kissateoksista Häiritty lepo, Lepo ja Kipinäväli tuli valtava myyntimenestys paitsi Italiassa myös kotimaassa. Kissa aiheisia teoksia valmistui aina 1970-luvun lopulle asti.

 

Jukka Partanen

 

Lähteet