Erkki Santanen (1925–1990)

Väri, valo ja maisema

Erkki Santanen syntyi kirjaltaja Kalle Santasen esikoiseksi. Kansakoulun käytyään hän joutui töihin ensin juoksupojaksi ja jo 14 vuotiaasta lähtien postinjakajaksi, jossa työssä hän toimikin koko työuransa. Taideharrastus, aluksi piirtäminen, alkoi kaveriporukassa, johon kuuluivat muun muassa tulevat taiteilijat Manu Forsblom, Helmer Vuolio ja Veikko Lehto. Ystävien tuki ja rohkaisu antoivat uskoa omaan tekemiseen ja kestävyyttä selvitä vastoinkäymisistä, joita Santasen nuoruusajan sotavuodet toivat tullessaan.

Kuvataiteesta kiinnostuneet nuoret kaipasivat sodan jälkeen erityisesti taiteen opetusta ja kuvataiteen opintopiiri saatiinkin aikaan paikalliselle kansalaisopistolle jo 1947. Näistä Helmer Selinin johtamista piirustusilloista alkoivat myös Santasen taideopinnot. Jo samana vuonna perustettiin Jyväskylän Kuvaamataiteellinen Kerho, jonka perustavassa kokouksessa oli myös Erkki Santanen. Pian joka viikkoiset piirustusillat laajenivat kesäkursseiksi, joita järjestettiin vuosina 1947–1951 ensin Korpilahden Putkilahden kylässä ja myöhemmin Korpilahden kirkonkylässä. Kesäkursseilla opeteltiin sommittelun ja värinkäytön periaatteita sekä maalattiin monimuotoista, keskisuomalaista maisemaa. Iltaisin ja öisin kurssilaiset pääsivät maalaamaan omia ns. vapaita aiheitaan.

Taideopintojaan Erkki Santanen syvensi ulkomaihin suuntautuneilla opintomatkoilla, Pariisiin 1954 ja Espanjaan ja vielä Pariisiin 1961. Ensimmäisen Pariisin matkan Santanen teki Jyväskylänkaupungin nuorille kuvaamataiteilijoille myöntämän stipendin turvin. Vaikka matkan konkreettinen anti maalauksina jäi vähäiseksi, matkan tunnelmat ja aistimukset siirtyivät myöhemmin Santasen teoksiin. Yksi matkan kohokohdista oli ruotsalaisen piirtäjän ja maalarin Carl Kylbergin (1878–1952) muistonäyttely, jonka Santanen näki kotimatkallaan Tukholmassa. Hänelle jäivät lähtemättömästi mieleen Kylbergin pienet, värikylläiset ja rohkeasti toteutetut teokset. Kylberg oli taitava ja rohkea koloristi, jonka teoksissa luonnontunne on keskeinen. Tärkeämpi kuin teoksen taustalla oleva todellisuuskokemus on sen synnyttämä mielikuva. Nämä ominaisuudet on helppo nähdä myös Santasen tuotannossa.

Erkki Santasen varhaisimmat maalaukset olivat maisemia, mutta värin keskeisyydestä johtuen hänelle oli hyvin helppoa ja luontevaa siirtyä ei-esittävään ilmaisuun. Informalismista Santanen löysi väritaiteelleen soveltuvan ilmaisutavan ja tämä suuntaus nosti myös hänet laajemmin taideyleisön tietoisuuteen. Erkki Santanen rakensi kuvansa pienistä osasista. Väri, viiva ja muoto rakentuivat teoksissa kuvaksi. Kuvissa oli havaittavissa voimakas luonnon läheisyys. Santanen maalasi aina kirkkailla väreillä, koska hänen mukaansa leikkimieltä ja hyvää tuulta oli maailmassa ihan liian vähän. Värien lisäksi tärkeää taiteen kannalta oli valo. Pimeään vuodenaikaan innostus maalaamiseenkin oli vähäisempää kuin keväällä, huikean valon ottaessa vallan luonnossa.

Päivimarjut Raippalinna on luonnehtinut Santasen tuotantoa:

”Santasen tuotannossa on kaksi keskeistä tekijää – väri ja maisema. Väri on osa maisemaa – vain pieni väripilkku maisemassa saattaa innoittaa kokonaisen maalauksen tekoon – maisema on väriä. Santasen maiseman värit ovat ennen kaikkea sininen ja vihreä – kuin Suomen kesäinen luonto.”

 

Jaana Oikari

 

Lähteet