Näkymätöntä taidetta demokratian hengessä
Näkymätöntä taidetta demokratian hengessä
Julkinen taide Keski-Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla
Jälleenrakentamisen taide
Julkisella taiteella oli keskeinen asema sotien jälkeisessä Suomessa. 1950-luvun alkupuolella julkinen sektori alkoi rahoittaa taidehankintoja, ja Suomeen perustettiin kunnallisia taidevaliokuntia ja -museoita. Taidetta pidettiin jälleenrankentamisen aikakautena hyödyllisenä, ja se koettiin merkittävänä osana hyvinvointiyhteiskunnan perustamista. Kunnallisen taidepolitiikan keskeisin tehtävä oli palvella kuntalaisten sivistystarpeita, minkä vuoksi teoksia alettiin yhä enemmän sijoittaa julkisiin tiloihin.
Verrattuna gallerioiden ja museoiden taidekokoelmiin julkinen taide on selkeämmin esillä ja yleisön saatavilla helpommin. Saavutettavuus onkin yksi sen merkittävimmistä funktioista, ja usein julkiset teokset sijoitetaan sellaisten rakennusten sisätiloihin, joihin suuren yleisön on vaivaton päästä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi erilaisten virastorakennusten, sairaaloiden tai koululaitosten kahvilat, eteisaulat ja kokoushuoneet.
Sota-aiheiden vaikeus
Vaikka 1950- ja 1960-luvut olivat Suomessa jälleenrakentamisen aikaa ja sota-aika vielä lähimenneisyyttä, eivät julkiset maalaukset juuri sotaa käsitelleet. Aikakaudelle oli tyypillistä sodan tarkoituksellinen unohtaminen ja jopa koko aiheen vältteleminen. Ehkä sota-ajasta vaikeneminen oli eräänlainen selviytymiskeino ja katse haluttiin pitää tulevaisuudessa. Ruotsin Lundissa sijaitsevan julkisen taiteen museon (Skissernas Museum) kokoelmissa on kuitenkin luonnoksia suomalaisista seinämaalauksista joiden mukaan sota-aiheet saattoivat olla useilla taiteilijoilla julkisten teosten suunnitelmissa. Luonnoksista huolimatta valmiista töistä käy ilmi, kuinka taiteilijoiden oli lopulta hyvin vaikeaa saavuttaa aiheelle visuaalista ulkomuotoa. Joten synkät aiheet muuttuivat usein optimistisiksi kuvauksiksi uudesta Suomesta ja yhteiskunnan arvoista.
Jyväskylän seinämaalauskiista
Vuonna 1962 Jyväskylässä järjestetyllä Cygnaeuksen kansalaiskoulun seinämaalauskilpailulla haettiin seinämaalausta koulun eteishalliin. Kilpailuun osallistui 24 keskisuomalaista taiteilijaa, ja kilpailun tasoa luonnehdittiin ajan lehtiartikkeleissa valtakunnallisesti kovatasoiseksi. Kilpailun tasokkuudesta kertoo myös se, että voittajia valittaessa toinen sija jaettiin kahdelle taiteilijalle: Erkki Heikkilälle teoksesta ”Nuoruus” sekä Raimo Heinolle työstä nimeltä ”Leikki, koulu, kansalaiskunto”. Voittajaksi valittiin Erkki Santasen abstrakti maalaus ”Äiti maa”. Kunniamaininnan kilpailussa saivat Onni Kososen ”Avartuva maailma”, Helmer Nelinin ”Hutunkeitto” ja Pauli Koskisen ”Ratas”, jotka lunastettiin ja päätettiin sijoittaa jyväskyläläisiin kouluihin.
Toteutettavan teoksen valinta ei kilpailun lopputuloksesta huolimatta ollut yksiselitteinen, vaikka voittajateos oli alun perin luvattu toteuttaa. Jyväskylän kaupunginhallitus nimittäin teki uuden ratkaisun ja valitsi palkintolautakunnan päätöksen vastaisesti toiseksi sijoittuneen Erkki Heikkilän työn toteutettavaksi seinämaalaukseksi. Valintamenettelystä seurasi kiista, jota puitiin aikakauden sanomalehdissä runsaasti. Kiivasta keskustelua aiheutti erityisesti se, kuinka voittajateos sivuutettiin eikä kaupungin valitseman taiteen ammattilaisista koostuneen lautakunnan näkemykseen luotettu. Taiteilija Heikkilä oli itse sitä mieltä, että teoksen toteuttaminen olisi kuulunut Santaselle osoituksena kilpailun voitosta. Taiteilijat jättäytyivätkin selkkauksen ulkopuolelle, ja kiistely toteutettavasta teoksesta tapahtui lehtien mielipidepalstoilla ja kaupungin päättäjien keskuudessa.
Kiistelystä valmiiksi teokseksi
Seinämaalauskilpailun yhteydessä käytiin vilkasta keskustelua abstraktin taiteen mahdollisuuksista. Aikakauden julkiset teokset olivat tyypillisesti suurikokoisia, kolmeen tai useampaan kohtaukseen jaettuja maalauksia. Kohtaukset kuvasivat ihmisiä yleensä askareissa, jotka symboloivat eri elämänvaiheita tai vuodenaikoja. Abstraktit seinämaalaukset sen sijaan poikkeavat tästä traditiosta, ja Cygnaeuksen kouluun toteutettavan maalauksen kohdalla pohdittiin erityisesti kysymystä siitä, olisiko Santasen voittajamaalauksen kaltainen abstrakti teos sopinut kouluympäristöön. Kaupunginhallitus päättikin turvautua perinteistä tyyliä edustavaan teokseen, sillä Heikkilän teoksen valintaa puollettiin teoksen figuratiivisella ilmaisulla. Ihmishahmoja kuvaavaa ja selvälinjaista teosta pidettiin sopivampana ja kansanomaisempana koulun eteisaulaan.
Lopulta Heikkilä toteutti maalauksensa ”Nuoruus” vuonna 1963. Teos on suurikokoinen (200 x 408 cm) seinämaalaus ja sijoitettu alun perin Cygnaeuksen kansalaiskoulun eteisaulaan. Vuodesta 2012 teos on ollut sijoitettuna Palokan koulukeskuksessa. Maalaus on Heikkilän tyylille uskollinen, sillä suuri teoskoko sekä viileä sävymaailma toistuivat hänen useissa teoksissaan. Maalauksen ihmishahmot on kuvattu seinämaalauksille tyypilliseen tapaan erilaisissa arjen askareissa.
Näkymätön taide
Julkista taidetta on käsitelty melko vähän taidehistorian tutkimuksissa. Ehkä merkittävin syy siihen on teosten huomaamattomuus. Lisäksi julkinen taide on nähty käyttötaiteena, jonka vuoksi taidehistorian tutkijoiden mielenkiinto on kohdistunut sotien jälkeisenä aikana pääosin modernistisiin ja avantgardistisiin taiteensuuntauksiin. Julkiset teokset mielletään yleensä osaksi tilaa eikä niitä hahmoteta erillisiksi taideteoksiksi. Tämän vuoksi useat teokset jäävät myös yleisöltä huomaamatta, vaikka teokset ovatkin yleisön saatavilla ja helposti lähestyttävissä. Toisaalta huomaamattomuus on julkisen taiteen etu, sillä se on pelastanut useita teoksia tuhoutumiselta.
Milja Leskinen
Lähteet
- Ruohonen, Johanna, 2013: Imagining a new society. Public Painting as Politics in Postwar Finland. Turun yliopisto.
- Jyväskylän taidemuseon arkiston lehtileikekirjat, 1955–1965.